Jani Ikonen
Kooveest čižetpeln: toimâtteijee já kirječällee Mark Levengood, ive 2013 vyeitteeh Seita Vuorela já Jani Ikonen sehe ive 2014 vyeitteeh Øyvind Torseter já Håkon Øvreås
Jani Ikonen (š. 1978) lii syemmilâš kovvejeijee já grafikkár.[1] Ive 2013 suoi Seita Vuorelain vuoittijn vuossâmuu Tave-enâmij rääđi párnái- já nuorâikirjálâšvuotâpalhâšume kirjestis Karikko.[2]
Pargo
[mute | mute käldee]Taat lii listo kiirjijn, moi kuuvijd Jani Ikonen lii sárgum:[1]
- 2006 – Viima
- 2007 – Kerran joku avasi kirjan ja se alkoi puhua
- 2009 – Usva
- 2010 – Kikatuksen kuvakulmia. Opas valokuvamenetelmään
- 2011 – Добрые соседи
- 2011 – Vind
- 2012 – Karikko
- 2018 – Iltasadun aika
- 2020 – Harmaa hakkeri. Glasier vastaan Hopea
- 2020 – Sankaritarinoita nuorilta nuorille
- 2021 – Harmaa Hakkeri 2. Glasier vastaan vapaus
- 2021 – Kaupunki kukaties
- 2022 – Harmaa hakkeri 3. Glasier vastaan Onnela
- 2022 – Almus. Tännetuloa terve
- 2022 – Mummola. Runoja mummoista, vaareista ja lapsista
- 2023 – Mielikutituspakka. Sanataidetehtäviä koululaisille
- 2023 – Almus. Vinhavuorten vanki
- 2023 – Einarin elokuu
- 2023 – Ai niin, minä olen muuten Lee
- 2024 – Loruleikkipakka. Runoja ja sanataidetehtäviä alle kouluikäisille
- 2024 – Haitulan taikahattu
Käldeeh
[mute | mute käldee]- ↑ a â Jani Ikonen Lastenkirjainstituutti. Čujottum 25.11.2024. (suomâkielân)
- ↑ Pohjoismaiden neuvoston palkinto Pekka Kuusistolle, Seita Vuorelalle ja Jani Ikoselle Helsingin Sanomat. 30.10.2013. Čujottum 11.2.2021. (suomâkielân)